.12 Burt's Bees Tinted Lip Balm

Ihan ensimmäiseksi pahoittelen edellisen postauksen vinksahtanutta ulkonäköä ja tätä venähtänyttä postausväliä. Se johtui muutaman päivän retkestä Malesian puolelle. Mun piti kirjoittaa postaus matkakosmetiikasta, mutta ihastuttava Sonia (onnistunut kirjoitusasu?) ehti ensin (eikä sinne 4 päivän rantalomalle nyt hirveästi kosmetiikkaa tule mukaan). Ja heitetään tähän vielä kysymys, että kiinostaako ketään mun HG- auringonpalvonta varusteet?

Nyt tuon selittelevän intron jälkeen päästään asiaan, nimittäin suosikkihuulirasvaani. Kuten kaikkein terävimmät arvasivat, kyseessä on Burt's Bees Tinted Lip Balm. Nyt menossa on kolmas rasvahylsy. Ensimmäisen hukkasin, toisesta tuli suosikki ja käytin sen loppuun viimeistä pisaraa myöten.

(Kuva Burt's Beesin nettisivuilta, värinä Red Dahlia)

Väreinä minulla on ollut Tiger Lily, joka toistuu huulilla oranssina, Rose Blossom, joka on kaunis vaaleanpunainen ja nyt Red Dahlia, joka on tumma, ruskeaan taittava punainen.

Pigmentaatio näissä kaikissa kaunokaisissa on tasaisen vahva, peitoten jotkin huulipunatkin.

Tiger Lily sai huuleni oikeasti oranssihtaviksi, Rose Blossom vaalensi huuliani ja muutti ne tumman punaisista suloisen vaaleanpunaisiksi ja Red Dahlia on hyvin omien huulieni värinen, mutta tummentaa niitä aavistuksen. Paketti lupaa "a hint of colour" ja nettisivut "sheer colour". Ehkä kerrostan huulirasvaa vaan niin paljon, mutta mielestäni väritys on erittäin vahva ennemmin kuin kevyt häivähdys. Tai sitten yritys vaan pelaa varman päälle ja aiheuttaa wow-elämyksen asiakkaassa. Myöskään huulirasvan toimivuus tai koostumus on ihan samanlainen väristä riippumatta, joka on aivan ehdoton plussa.

Huulirasvan paketti kertoo, että tuote on 100% luonnollinen, ja sen on sertifioinut Natural Product Assocation, joka on nettisivujen mukaan Amerikan vanhin ja suurin NPO, eli yleishyödyllinen yhdistys, käytännössä siis yritys ei toimi kerätäkseen voittoa. Ihan vaan välihuomautuksena, että mulla meni varmaan viis minuuttia käännöksen löytämiselle.

Takaisin asiaan, itse inciin:

kookosöljy, kasviöljy, mehiläisvaha, oliiviölyjy, kynttilävaha, auringonkukansiemenöljy, sitten on maku-aromi, karitevoi, risiiniöljy, cananga odoratan (jokin trooppinen puukasvi) kukkavaha, jasmiininkukka vaha, ammonium suola (jota löytyy mm. lakritsijuuresta ja joistain öljyistä, ja jota käytetään mm. makeutusaineena tai muuten vaan aromina), seuraa jonkin näköinen E-vitamiinin vastike, rosmariininlehtiuute, sojapapuöljy ja rypsiöljy. Sen lisäksi on mahdollista että sisältää: aluminia, titaanioksidia, karmiinia (?, eli kirkkaan punaista luonnollista pigmenttiä) ja rautaoksidia.

Eli näppärästi näkee kuinka paljon öljyjä ja vahoja rasva sisältää. Tietenkään pahasti allergiselle tämä ei ole välttämättä se soveltuvin vaihtoehto. Olen myös huomannut, että huulieni ympärille tulee aavistuksen verran enemmän mustapäitä kuin ennen, muttei mitenkään häiritsevästi. Ja tietenkin kuorimalla nekin saa pois.

Ihmetystä minussa herättää maun korkea sijoitus incissä. Minusta se ei maistu oikein miltään, hiukan vahamaiselta, ehkä. Makeupalleyssa monet kehuivat tuoksua, mutta minusta sekin on hyvin kevyt. Jossakin sokeripurkan ja vahan välissä. Ei mitään mihin kiinittäisin tai kukaan muu kiinittäisi huomiota.

Huulirasva pehmentää huulet nopeasti ja tehokkaasti, pitäen ne pehmeänä jonkin aikaa. Kuitenkin, omat rutikuivat huuleni kaipaavat kosteutusta usein. Ja jos muutamassa kuukaudessä pääsen 4.25 gramman huulirasvan, se tarkoittaa, että lisäilen aika reipasta tahtia. Mutta en pongannutkaan mitään kosteudensitojia incistä.

Tästä päästään näppärästi ainoaan kahteen miinukseen tämän rakkauden kohdalla: hintaan ja saatavuuteen. En muista mitä tuubi Sephorassa maksoi, mutta Bootsin nettisivuilla hinta on 6 puntaa, lisäksi Suomesta mahdollisuus löytää tätä ovat heikot (olenko väärässä?), joten taidan tyytyä hamstraamaan kilo kaupalla huulirasvaa keväällä.